Miten epävakaa persoonallisuushäiriö näkyy minussa? Olen lapsesta saakka tiennyt olevani erilainen kuin muut. Ennen diagnoosiani tunsin olevani jatkuvasti hukassa ja sisälläni oleva umpisolmu kiristyi koko ajan. En tiennyt kuka olin enkä tiennyt mitä halusin ja tunsin huutavaa tyhjyyttä sisälläni, jota yritin kaikin keinoin täyttää.
Minua on koulukiusattu alakoulusta lähtien. Minua on alistettu henkisesti ja olen pyrkinyt miellyttämällä saamaan muiden hyväksyntää. Tein aina kaiken, mitä muut halusivat enkä lopulta enää tiennyt mitä itse halusin. Minulla on ihmissuhteissa äärimmäisiä vaikeuksia ollut aina ja iän myötä ongelmat ovat vain pahentuneet. Tällä hetkellä onneksi tiedän mistä se johtuu.
Minulla katkeaa välit ystäviin usein, riitelen ihmisten kanssa enkä tule muiden kanssa toimeen. Uusiin ihmisiin tutustuminen on äärimmäisen ahdistavaa ja tuomitsen muita herkästi. Silti itse toivon aina, ettei minua tuomittaisi. Minulla on ollut useita miessuhteita, mutta vain yksi pitkäkestoinen. Tämä pitkäkestoinen suhdekin on rakoillut tuhansia kertoja pettämisieni vuoksi. Minulla on ollut vaikeuksia luoda suhdetta lapseeni ja ylläpitää hankittuja ihmissuhteita.
Ahdistun herkästi pienistäkin asioista. Elämäni pitäisi olla erittäin tasaista eikä mitään horjuttavaa saisi tapahtua. Niin kauan, kun elämäni ja arkeni on tasapainoista, mieleni ei järky. Ahdistun sosiaalisista tilanteista, etenkin uusista ihmisistä joita en tunne. Ahdistun yksinäisyydestä ja siitä, mitä muut ajattelevat minusta.
Itsetuntoni on sairaalloisen huono, jota onkin tampattu maan rakoon jo vuosikausia. Olen neuroottinen ulkonäköni suhteen ja jatkuvasti korjailen hiustyyliäni, käyn solariumissa ruskettumassa, ostan uusia vaatteita ja huolehdin painostani. Huonon itsetuntoni ja epävarmuuteni vuoksi pyrin hakemaan huomiota koko ajan ihmisiltä. Baarissa yritän käyttäytyä mahdollisimman seksikkäästi ja huomiota herättävästi, jotta miehet kiinnittäisivät minuun ihastelevaa huomiota. Sisustaessani kotiani, lähettelen kuvia kavereilleni ja kysyn "onhan tää hei hieno, onhan?". Tarvitsen jatkuvaa hyväksyntää muilta.
Olen parikymppinen enkä vieläkään tiedä kuka olen. Minulla on vääristynyt minäkuva ja psykologini mukaan olen miellyttämiseni vuoksi ohittanut identiteetin ja minäkuvan rakentamis- kehitysvaiheen kokonaan. En tiedä mitä haluan tulevaisuudeltani ja missä minä olen hyvä ja kuka minä olen. Tunnen itseni niin eksyneeksi.
Jään herkästi riippuvaiseksi asioista, jotka tuottavat jonkinlaisen adrenaliinipiikin tai mielihyvän tunteen. Minulla on ollut holtitonta päihteiden käyttöä, näpistelyä, viiltelyä jne. Kaikki ne, joihin olen jäänyt riippuvaiseksi ovat olleet samalla erittäin itsetuhoista käyttäytymistä. Se tyhjyyden tunne ja ahdistuksen sietämättömyys ajaa minut itsetuhoiseen käytökseen.
Mielialani saattaa vaihdella päivän aikana useita kertoja. Mielialan vaihtelut ovat myös erittäin voimakkaita ja siksi muiden ihmisten on vaikea suhtautua niihin. Kielteiset tunteet ovat eniten pinnassa ja koen olevani enemmän tuskainen ja vihainen ihminen kuin iloinen.
Olen erittäin impulsiivinen ja innostun herkästi asioista. Kun jostakin innostun, teen sitä sata lasissa. Mutta pienikin vastoinkäyminen saa aikaan motivaationi totaalisen laskemisen ja asian tekeminen jää siihen. Sen takia minulta jäi korkeakouluopinnotkin kesken. Impulsiivisuuteni on niin voimakasta, että järjen käyttö unohtuu kokonaan. Pettämiset, huumeiden käyttö ym kuuluvat niihin tekoihin.
Masennus seuraa sairauttani ja siksi diagnosoiminen vei minun kohdallani vuosia. Masennukseksi luultiin aina. Diagnoosin jälkeen olen löytänyt vihdoin vastauksia elämääni ja siihen, miksi minä olen erilainen. Minun kanssani on hankalaa tulla toimeen ja parisuhteeni alkaa olla jo niin pahassa kriisissä että olemme päätyneet parisuhdeterapiaan. Puolisoni ei osaa suhtautua ahdistukseeni eikä mielialan vaihteluihin. Ironista kyllä, pelkään hylätyksi tulemista enemmän kuin mitään muuta. Ja siitähän tämä kaikki on saanut alkunsa.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Epävakaa persoonallisuushäiriö eli F60.3
Epävakaa persoonallisuus on toimintakykyä merkittävästi heikentävä
mielenhäiriö. Sen keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus
säädellä käyttäytymistä ja alttius vuorovaikutussuhteiden ongelmiin.
Hoitona häiriöön on ensisijaisesti psykoterapia ja tarvittaessa
psyykenlääkkeet.
Persoonallisuushäiriössä on epämääräinen käsitys omasta itsestä ja
minäkäsitys on rajoittunut, jäykkä tai epävakaa. Myös vuorovaikutuksessa
muihin ihmisiin on vaikeuksia ja kielteiset tunteet ovat herkemmin
pinnalla kuin tasapainoisella ihmisellä.
Näillä persoonallisuuden piirteillä tarkoitetaan vuodesta toiseen pysyviä tapoja havainnoida, suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseä ja ympäristöä. Persoonallisuuden piirteistä tunne-elämän vakaus, tunnollisuus ja sosiaalinen dominoivuus kehittyvät vielä 30–40 ikävuoteen saakka.
Oireita ovat tunne-elämän epävakaus, impulsiivisuus ja vaikeudet tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä henkilöllä on mielialan vaihtelua päivittäin joko itsestään tai tilanteen mukaan, jatkuvuuden tunteen puutteellisuutta, minäkokemuksen häiriöitä, epäjohdonmukaisuutta, vähäistä sitoutumista, impulssikontrollin häiriöitä, päihteiden käyttöä, ruuan ahmimista, holtiton seksuaalisuus ja pelihimo.
Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä kokee kriisitilanteet nopeasti lisääntyvänä tuskaisuutena, joka voi kestää suurimman osan päivästä, ihmissuhteita sävyttää vihamielisyys ja kiintymyssuhteita leimaa turvattomuus. Kyky tunnistaa ja arvioida kielteisiä tunteita ja ajatuksia on epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä puutteellinen.
Epävakaalle persoonallisuudelle altistavat monet keskenään vuorovaikutuksessa olevat perinnölliset tai ympäristöstä johtuvat tekijät ja joskus myös jokin lapsuusajan psykiatrinen häiriö. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi saattaa siis olla vaikeita ja traumaattisisa lapsuudenkokemuksia. Useiden tekijöiden kasaantuminen lisää häiriön todennäköisyyttä.
Persoonallisuushäiriöiden ensisijainen hoito on psykoterapia, jota täydennetään oireiden mukaan lääkehoidolla. Potilailla on useimmiten samanaikaisesti jokin muu psykiatrinen häiriö, joka saattaa edellyttää lääkehoitoa.
Aluksi hoidon yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä potilaan kanssa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät nimittäin käyttävät eri hoitopalveluita runsaasti ja heidän on vaikeaa noudattaa hoitoa koskevia sopimuksia. Tämä voi vaikeuttaa niin fyysisten vaivojen hoitamista kuin pitkäaikaista psykoterapiaa.
Terapiassa autetaan hahmottamaan käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia sekä erottamaan näitä toisistaan, mikä saattaa lisätä potilaan aktiivisuutta ja kykyä ratkaista ongelmia. Terapiassa luodaan myös perustaa kyvylle tunnistaa ja nimetä tunteita sekä säädellä niitä. Myös tunteiden merkitystä, tunnistamista, havainnointia ja säätelyä sisältävä opettaminen on tarpeellista. Oireiden hallinnassa auttaa esimerkiksi rentoutus, turvapaikkamielikuvat muistutuskortit ja päiväkirja.
Näillä persoonallisuuden piirteillä tarkoitetaan vuodesta toiseen pysyviä tapoja havainnoida, suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseä ja ympäristöä. Persoonallisuuden piirteistä tunne-elämän vakaus, tunnollisuus ja sosiaalinen dominoivuus kehittyvät vielä 30–40 ikävuoteen saakka.
Oireita ovat tunne-elämän epävakaus, impulsiivisuus ja vaikeudet tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä henkilöllä on mielialan vaihtelua päivittäin joko itsestään tai tilanteen mukaan, jatkuvuuden tunteen puutteellisuutta, minäkokemuksen häiriöitä, epäjohdonmukaisuutta, vähäistä sitoutumista, impulssikontrollin häiriöitä, päihteiden käyttöä, ruuan ahmimista, holtiton seksuaalisuus ja pelihimo.
Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä kokee kriisitilanteet nopeasti lisääntyvänä tuskaisuutena, joka voi kestää suurimman osan päivästä, ihmissuhteita sävyttää vihamielisyys ja kiintymyssuhteita leimaa turvattomuus. Kyky tunnistaa ja arvioida kielteisiä tunteita ja ajatuksia on epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä puutteellinen.
Epävakaalle persoonallisuudelle altistavat monet keskenään vuorovaikutuksessa olevat perinnölliset tai ympäristöstä johtuvat tekijät ja joskus myös jokin lapsuusajan psykiatrinen häiriö. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi saattaa siis olla vaikeita ja traumaattisisa lapsuudenkokemuksia. Useiden tekijöiden kasaantuminen lisää häiriön todennäköisyyttä.
Persoonallisuushäiriöiden ensisijainen hoito on psykoterapia, jota täydennetään oireiden mukaan lääkehoidolla. Potilailla on useimmiten samanaikaisesti jokin muu psykiatrinen häiriö, joka saattaa edellyttää lääkehoitoa.
Aluksi hoidon yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä potilaan kanssa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät nimittäin käyttävät eri hoitopalveluita runsaasti ja heidän on vaikeaa noudattaa hoitoa koskevia sopimuksia. Tämä voi vaikeuttaa niin fyysisten vaivojen hoitamista kuin pitkäaikaista psykoterapiaa.
Terapiassa autetaan hahmottamaan käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia sekä erottamaan näitä toisistaan, mikä saattaa lisätä potilaan aktiivisuutta ja kykyä ratkaista ongelmia. Terapiassa luodaan myös perustaa kyvylle tunnistaa ja nimetä tunteita sekä säädellä niitä. Myös tunteiden merkitystä, tunnistamista, havainnointia ja säätelyä sisältävä opettaminen on tarpeellista. Oireiden hallinnassa auttaa esimerkiksi rentoutus, turvapaikkamielikuvat muistutuskortit ja päiväkirja.
Tilaa:
Kommentit (Atom)