Miten epävakaa persoonallisuushäiriö näkyy minussa? Olen lapsesta saakka tiennyt olevani erilainen kuin muut. Ennen diagnoosiani tunsin olevani jatkuvasti hukassa ja sisälläni oleva umpisolmu kiristyi koko ajan. En tiennyt kuka olin enkä tiennyt mitä halusin ja tunsin huutavaa tyhjyyttä sisälläni, jota yritin kaikin keinoin täyttää.
Minua on koulukiusattu alakoulusta lähtien. Minua on alistettu henkisesti ja olen pyrkinyt miellyttämällä saamaan muiden hyväksyntää. Tein aina kaiken, mitä muut halusivat enkä lopulta enää tiennyt mitä itse halusin. Minulla on ihmissuhteissa äärimmäisiä vaikeuksia ollut aina ja iän myötä ongelmat ovat vain pahentuneet. Tällä hetkellä onneksi tiedän mistä se johtuu.
Minulla katkeaa välit ystäviin usein, riitelen ihmisten kanssa enkä tule muiden kanssa toimeen. Uusiin ihmisiin tutustuminen on äärimmäisen ahdistavaa ja tuomitsen muita herkästi. Silti itse toivon aina, ettei minua tuomittaisi. Minulla on ollut useita miessuhteita, mutta vain yksi pitkäkestoinen. Tämä pitkäkestoinen suhdekin on rakoillut tuhansia kertoja pettämisieni vuoksi. Minulla on ollut vaikeuksia luoda suhdetta lapseeni ja ylläpitää hankittuja ihmissuhteita.
Ahdistun herkästi pienistäkin asioista. Elämäni pitäisi olla erittäin tasaista eikä mitään horjuttavaa saisi tapahtua. Niin kauan, kun elämäni ja arkeni on tasapainoista, mieleni ei järky. Ahdistun sosiaalisista tilanteista, etenkin uusista ihmisistä joita en tunne. Ahdistun yksinäisyydestä ja siitä, mitä muut ajattelevat minusta.
Itsetuntoni on sairaalloisen huono, jota onkin tampattu maan rakoon jo vuosikausia. Olen neuroottinen ulkonäköni suhteen ja jatkuvasti korjailen hiustyyliäni, käyn solariumissa ruskettumassa, ostan uusia vaatteita ja huolehdin painostani. Huonon itsetuntoni ja epävarmuuteni vuoksi pyrin hakemaan huomiota koko ajan ihmisiltä. Baarissa yritän käyttäytyä mahdollisimman seksikkäästi ja huomiota herättävästi, jotta miehet kiinnittäisivät minuun ihastelevaa huomiota. Sisustaessani kotiani, lähettelen kuvia kavereilleni ja kysyn "onhan tää hei hieno, onhan?". Tarvitsen jatkuvaa hyväksyntää muilta.
Olen parikymppinen enkä vieläkään tiedä kuka olen. Minulla on vääristynyt minäkuva ja psykologini mukaan olen miellyttämiseni vuoksi ohittanut identiteetin ja minäkuvan rakentamis- kehitysvaiheen kokonaan. En tiedä mitä haluan tulevaisuudeltani ja missä minä olen hyvä ja kuka minä olen. Tunnen itseni niin eksyneeksi.
Jään herkästi riippuvaiseksi asioista, jotka tuottavat jonkinlaisen adrenaliinipiikin tai mielihyvän tunteen. Minulla on ollut holtitonta päihteiden käyttöä, näpistelyä, viiltelyä jne. Kaikki ne, joihin olen jäänyt riippuvaiseksi ovat olleet samalla erittäin itsetuhoista käyttäytymistä. Se tyhjyyden tunne ja ahdistuksen sietämättömyys ajaa minut itsetuhoiseen käytökseen.
Mielialani saattaa vaihdella päivän aikana useita kertoja. Mielialan vaihtelut ovat myös erittäin voimakkaita ja siksi muiden ihmisten on vaikea suhtautua niihin. Kielteiset tunteet ovat eniten pinnassa ja koen olevani enemmän tuskainen ja vihainen ihminen kuin iloinen.
Olen erittäin impulsiivinen ja innostun herkästi asioista. Kun jostakin innostun, teen sitä sata lasissa. Mutta pienikin vastoinkäyminen saa aikaan motivaationi totaalisen laskemisen ja asian tekeminen jää siihen. Sen takia minulta jäi korkeakouluopinnotkin kesken. Impulsiivisuuteni on niin voimakasta, että järjen käyttö unohtuu kokonaan. Pettämiset, huumeiden käyttö ym kuuluvat niihin tekoihin.
Masennus seuraa sairauttani ja siksi diagnosoiminen vei minun kohdallani vuosia. Masennukseksi luultiin aina. Diagnoosin jälkeen olen löytänyt vihdoin vastauksia elämääni ja siihen, miksi minä olen erilainen. Minun kanssani on hankalaa tulla toimeen ja parisuhteeni alkaa olla jo niin pahassa kriisissä että olemme päätyneet parisuhdeterapiaan. Puolisoni ei osaa suhtautua ahdistukseeni eikä mielialan vaihteluihin. Ironista kyllä, pelkään hylätyksi tulemista enemmän kuin mitään muuta. Ja siitähän tämä kaikki on saanut alkunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti